Toimi näin, kun yhteys lapseen eron jälkeen katkeaa – 5 askelta torjutuksi tulleelle vanhemmalle

Yksi vanhemmuuden raskaimmista kokemuksista on tulla torjutuksi oman lapsensa toimesta eron jälkeen. Se satuttaa syvältä. Se herättää häpeää, vihaa, surua, pelkoa ja turhautumista. Yhteys lapseen voi katketa hiljalleen tai äkillisesti – jopa silloin, kun taustalla on ollut vuosia kestänyt ja toimiva ihmissuhde.

Torjunta voi näyttäytyä lapsen vahvana vihareaktiona toista vanhempaa kohtaan.
Taustalla voi olla monia tekijöitä, mutta kun torjunta on äkillistä, voimakasta ja ristiriidassa aiemman suhteen kanssa, on syytä tarkastella mahdollista vieraannuttamista.

Vieraannuttaminen tarkoittaa tilannetta, jossa lapsi saa toistuvasti ympäristöstään viestejä, jotka kääntävät häntä toista vanhempaa vastaan. Se ei aina tapahdu tietoisesti tai tarkoituksella, mutta sen vaikutukset lapseen ja vanhemman väliseen suhteeseen voivat olla syviä ja pitkäkestoisia.

Jos lapsesi…

• • ei enää halua tavata sinua

• • ei vastaa viesteihisi tai soittoihisi

• • puhuu sinulle väheksyvästi tai syyttävästi

• • käyttäytyy aggressiivisesti

• • sanoo, ettei hänellä ole mitään hyviä muistoja sinusta

• • syyttää sinua teoista, joita et ole tehnyt

• • näkee toisen vanhemman lähes täydellisenä ja sinut täysin pahana

… olet mahdollisesti tilanteessa, jossa lapsi kokee vieraannuttamista. Kokeile seuraavia keinoja palauttaaksesi yhteyden lapsesi kanssa. Muista toimia maltillisesti ja antaa prosessille aikaa.

 

1. Myötäeläminen lapsen tunteita kohtaan

Lapsen tunteet, myös ne kielteiset, ovat hänelle todellisia – riippumatta siitä, mistä ne ovat saaneet alkunsa. Vanhemman tehtävä on kohdata nämä tunteet myötätunnolla, ei torjua, mitätöidä tai pakottaa muuttumaan.

Jos torut, väheksyt tai yrität liian voimakkaasti muuttaa lapsen kielteistä asennetta sinua kohtaan, lapsi voi vetäytyä entisestään. Ilkeää käytöstä ei tarvitse hyväksyä, mutta lapsen tunteen olemassaolo täytyy hyväksyä.

 

2. Hyvien kokemusten kerääminen

Sanat eivät yksin riitä muuttamaan lapsen mielipidettä, jos hänen ajatteluaan on jo ehditty ohjailla. Panosta siksi tapaamisiin, joissa ei käsitellä torjuntaa, ristiriitoja tai menneitä väärinymmärryksiä. Älä painosta lasta mihinkään. Älä myöskään kysy, miksi lapsi toimii tietyllä tavalla – äläkä tuo mukaan omaa suruasi, hylätyksi tulemisen kokemusta tai toiveita siitä, millainen tapaamisen ”pitäisi olla”. Lapsen tehtävä ei ole kannatella vanhempansa pahaa oloa.

Sen sijaan luo neutraaleja, miellyttäviä kokemuksia: kiireettömiä hetkiä, joissa ei ole painetta, velvollisuuksia tai selittelyä. Retket, leikit, eläinten kanssa vietetty aika tai arkinen yhdessäolo voivat olla juuri se, mitä lapsi tarvitsee rakentaakseen sinuun uudelleen turvallisuuden tunnetta.

 

3. Kolmannen osapuolen käyttäminen

Jos suora yhteys lapseen on estynyt, lapsen muu lähipiiri voi olla avainasemassa. Sukulaiset tai ystävät voivat pitää yhteyttä lapseen ja muistuttaa häntä torjutun vanhemman läsnäolosta ja välittämisestä. Kolmas osapuoli voi myös toimia välikätenä tai tukihenkilönä tapaamisissa. Lapselle voi olla helpompaa lähestyä tuttua aikuista kuin palata suoraan vanhemman luokse, mutta tämän aikuisen kautta silta voi alkaa rakentua.

 

4. Epäsuora viestintä ja ajattelun herättely

Jos suora keskustelu lapsen kanssa on mahdotonta tai se herkästi torjutaan, ajattelua voi herätellä epäsuorasti. Yhteisiä keskusteluja yleisellä tasolla nuorten oikeuksista, itsenäistymisestä, manipuloinnin tunnistamisesta, omista rajoista ja mielipiteistä voidaan käydä ilman, että niitä sidotaan suoraan lapsen tilanteeseen.

Voit esimerkiksi kertoa lukeneesi artikkelin siitä, miten nuoria rohkaistaan kuuntelemaan omaa sisintään, tai kysyä, mitä mieltä lapsi on tilanteista, joissa toiset vaikuttavat liikaa valintoihin. Näin lapselle syntyy mahdollisuus tarkastella asioita omaehtoisesti, ilman että häntä painostetaan muuttamaan ajatteluaan.

Hyödyllinen voi olla myös niin kutsuttu “kärpäsenä katossa” -menetelmä: puhu lapsen kuullen toisen aikuisen kanssa yleisluontoisesti aiheista, jotka voivat heijastua hänen omaan tilanteeseensa. Lapsi saattaa kuunnella enemmän, kun häntä ei puhutella suoraan. Tavoitteena ei ole vakuuttaa lasta, vaan auttaa häntä ajattelemaan itse.

 

5. Omaan vanhemmuuteen keskittyminen

Torjutun vanhemman tärkein tehtävä ei ole syyttää toista vanhempaa, vaan vahvistaa omaa vanhemmuuttaan. Kiinnitä huomio siihen, miten toimit lapsen kanssa: oletko turvallinen, läsnä oleva, rauhallinen ja kunnioittava – myös silloin, kun et saa näitä asioita takaisin? Mieti, millaista vanhemmuutta olisit itse lapsena tarvinnut, ja pyri toimimaan sen esimerkkinä.

Erityisen tärkeää on säilyttää itsekontrolli. Lasta ei saa torjua takaisin, vaikka hän käyttäytyisi viileästi, hyökkäävästi tai epäoikeudenmukaisesti. Vieraannuttavan vanhemman provokaatioihin ei kannata lähteä mukaan, sillä niihin reagointi vain vahvistaa ristiriitaa. Rauhallisuus ei tarkoita alistumista, vaan viisautta valita rakentava tie.

Vaikka yhteys lapseen olisi poikki, älä passivoidu. Lapsi voi tulkita vetäytymisesi välinpitämättömyydeksi – ja kantaa siitä kaunaa vielä vuosienkin päästä. Aikuisen tehtävä on osoittaa teoillaan, ei vain sanoilla, että suhde lapseen on edelleen tärkeä ja korjaamisen arvoinen. Myös silloin, kun yhteyden ylläpitäminen tuntuu yksipuoliselta. Lapsi ei ehkä muista, mitä sanoit, mutta hän todennäköisesti muistaa, yrititkö.

Samalla on tärkeää säilyttää maltillinen rytmi. Yhteyttä ei voi pakottaa syntymään. Yliaktiivisuus, jatkuva viestittely tai vaatiminen voivat tuntua lapsesta painostavilta ja lisätä torjuntaa. Lämmin, rauhallinen ja neutraali viesti välittämisestä jää parhaiten mieleen.